Tekstit

Murre vähemmistökieli?

Kuva
Helsingin Sanomat kirjoitti joulukuussa Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa hyväksytystä Jani Koskisen pro gradu-tutkielmasta, joka oli kirjoitettu Keski-Karjalan murteella. Tästä syntyikin sitten pienimuotoinen jupakka. Koskisen missiona on ollut rinnastaa murteet vähemmistökieliin, joiden asema on turvattava. Itse gradu käsitteli juuri suomen läheisiä sukulaiskieliä, kuten meän kieltä.

Tässä jutussa on montakin hämmentävää seikkaa. Ensinnäkin ajatus murteista vähemmistökielenä on kieltämättä erikoinen. Koska en ole lingvistikko, en tiedä, mikä varsinaisesti on kielen ja murteen määritelmällinen ero. Muuta kuin, että kielillä tapaa olla kirjallinen, yleiskielinen muotonsa. Murteet ovat kielien puhuttuja variantteja, joita ei käytetä viralliseen kirjalliseen viestimiseen (vaikka someaikana puhekielisyys on hiipinytkin teksteihin yhä vahvemmin.) Suomen kirjakieli syntyi verraten myöhään ja sen luomiseen on käytetty pohjana sekä itä- että länsimurteiden piirteitä, painottu…

Tanssivuosi 2019 korkattu!

Kuva
Vuosi 2019 lähti tanssiharrastuksen osalta käyntiin sunnuntaina fuskun askelilla Turun tanssipuodilla. Viime vuonna ostettu 10-kortti nimittäin uhkaa kovaa vauhtia vanhentua, joten nyt on viimeiset hetket ottaa siitä kaikki ilo irti. Ja kyllä tanssiminen on kivaa! Siinä unohtuu hetkeksi työt ja arkihuolet.



Jestas! Edellisestä tanssikerrasta ehtikin kulua pitkä tovi eli aika tarkkaan kaksi kuukautta. Edellisen kerran parkettia tuli kulutettua 9.11. Teeriharjulla, jossa esiintyivät Teijo Suomi Orchestra ja Heidi Pakarinen yhtyeineen. Illasta ei ole jäänyt mitään mieleen, joten ihan perus-ok varmaankin. Lähdettiin vielä aikaisin, kun oli seuraavana aamuna aikainen herätys.

Heti seuraavana päivänä olikin sitten ensivisiitti Ruusulinnaan Nurmijärvelle. Yhdistin tällä reissulla työn ja huvin, sillä haastattelin samalla paikan yrittäjää lavatanssikirjaani varten. Sainkin hyvän näkökulman tanssipaikan pyörittämisestä yritystoimintana. Sellaiset ovatkin harvassa, sillä suurin osa lavoista toim…

Kun maailma romahtaa vol.2

Kuva
Uusi vuosi, uusia mahdollisuuksia ja muita kliseitä...Viime vuodet eivät todellakaan ole olleet mitään hehkeitä. Vastoinkäymisiä on ollut ihan liiankin kanssa: sairastuminen, ihmissuhdeongelmat, rahahuolet, työkuviot. Silti olen jotenkin taapertanut eteenpäin. Ehkä itsepäisyydellä, sinnikkyydellä tai toivolla. Ei tämä tästä voi enää huonommaksi mennä. Eihän?


Hah! Väärin luultu! Uuden vuoden alkajaisiksi aviomies aukaisi sanaisen arkkunsa ja totesi harkitsevansa avioeroa. Arki kuulemma sujuu ihan mukavasti, mutta jotain puuttuu. On aina puuttunut. Että mitä?

Okei: eihän tämän pitäisi tulla varsinaisena yllätyksenä. Aviokriisi puhkesi joitain vuosia sitten. Minäkin epäilin  suhteemme tulevaisuutta, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että tämä on itselleni paras paikka olla. Masennukseni ei ole suinkaan helpottanut yhteiseloa. Tunnustan: olen ollut välillä suorastaan hirviö. Täysin irrallaan omasta itsestäni. Suorastaan pelottava. Kyllä siinä on ollut puolisolla kestämistä. Ei ihme, j…

Tutkijan vuoden tilinpäätös

Taas on se aika vuodesta, jolloin on hyvä pohtia, mitä sitä tulikaan vuoden aikana tehtyä. Täyttyivätkö tavoitteet, jotka oli itselle asettanut? En harrasta uudenvuodenlupauksia, joten en pääse niitä ainakaan rikkomaan. Vuosi toi tullessaan pettymyksiä, hyvä hetkiä, surua ja jonkun yllätyksenkin. Eli kaiken kaikkiaan perushyvä vuosi. Ihan ok, mutta paremminkin voisi tietysti mennä.

Ammatillisista tavoitteista tärkein oli saada vuosikausien urakka eli väitöskirja viimeinkin maaliin. Se tavoite onnistui puoliksi. Selvisin siis hengissä loppurutistuksesta: sain käsikirjoituksen esitarkastukseen ennen kesälomia. Viimeiset kaksi päivää olivat yhtä helvettiä, kun tein korjauksia yötä myötä, jotta paperit ehtivät ajoissa tiedekuntaan. Kolmen kuukauden (lähes päivälleen!) piinallinen odottelu päättyi pettymykseen: ei väittelylupaa. Olen jo purkanut tässä blogissa silloisia tuntojani, joten en palaa niihin enää sen tarkemmin. Asian voisi tiivistää siten, että kyse on vähän samasta tilanteesta …

Kotkan poika ilman siipii

Kuva
Lauluntekijä Juha Watt Vainion syntymästä tuli kuluneeksi keväällä 80 vuotta. Lokakuussa ilmestyi Petri Pietikäisen elämäkerta Sellaista elämä on. Junnu Vainio. Kuvista on vastannut Juha Metso.


En tiennyt juuri mitään Vainion elämästä. Toki tunsin hänen laulunsa: Albatrossin, Vanhoja poikia viiksekkäitä ja tietenkin Sellaista elämä on. Myös Vainion pornolauluja olin kuullut. Siksi tartuin kirjaan suurella mielenkiinnolla. Ainahan sitä voisi syventää tietojaan.

Kirja tarjosi kyllä tiedot Vainion elämästä noin pääpiirteittäin, mutta mitenkään syvällisesti sitä ei käsitelty. Myös hänen musiikkituotantonsa käsittely jäi pintapuoliseksi. Se kyllä tuli selväksi, että Vainio joi ja joi paljon. Viinan kanssa läträäminen muistetaan kyllä mainita tooodella monta kertaa! Eiköhän olisi vähemmälläkin tullut selväksi. Suurimman tilan kirjassa saavat lukuisat haastateltavat, jotka muistelevat Junnua kuka mitenkin. Junnu oli hyvä seuramies, mutta samalla mietiskelijä, juoppo, mutta ahkera lauluntekij…

Pyrkivä 19.10.2018, Auran Nuortentalo 20.10.2018, Teeriharju 26.10.2018

Kuva
Hups vaan! Viime aikojen tanssiraportit ovat näemmä jääneet hieman rästiin. Ei siksi, ettei niistä olisi mitään kirjoitettavaa, vaan siitä syystä, että reissuja on ollut aikamoinen suma ja kerrottavaa olisi vaikka mitä. Tässäpä nyt kuitenkin pääasiat kootusti.

Pyrkivä 19.10.2018 Ensivisiitilläni Pyrkivän perjantaitansseihin yhdistyi mukavasti työ ja huvi. Samalla kun sain nauttia elävän musiikin tansseista, pääsin haastattelemaan jälleen immeisiä lavakirjaani varten. Vastaanotto oli erittäin myönteinen ja innostunut. Siitä sain voimaa ja päättäväisyyttä kummasti lisää. Olin selkeästi oikeilla jäljillä tämän jutun kanssa. Ja olihan se mukavaa, kun tituleerattiin kirjailijaksi. Tähän asti kun olen ollut vain tutkija. :)

Illan musiikkitarjonnasta vastasi Reeta & Lumo. Ensin ajattelin, etten ollut kuullut heitä aiemmin, mutta arkistoja kaivellessa tajusin, että olin viime kevättalvella heidän keikallaan Auran Nuortentalolla. Nyt sain onneksi paremman tilaisuuden kuunnella heidän musiso…

Käsiteltävä varoen

Kuva
Eräässä iskelmälaulussa sanotaan, että "rakkaus on kummallinen drinkki, se jalat alta vääjäämättä vie." Tämä pitää paikkansa. Kun tunne iskee, se on menoa sitten. Se ei katso aikaa eikä paikkaa. Jokin vain naksahtaa kohdilleen. Ja rakkaus, sen monissa muodoissaan, on se, mikä pitää erilaiset ihmissuhteet kasassa: halu välittää ja pitää toisesta huolta. Tunteen kääntöpuolena on kuitenkin se, että siitä voi syntyä varsinainen ihmissuhdesoppa.

Ihminen toimii sekä tunteella että järjellä (minä ehkä liian usein tunteella), ja kun mukana on useampi ajatteleva ja tunteva yksilö, tasapainoilu onkin melkoinen operaatio. Jokainen toimii parhaakseen katsomallaan tavalla, eivätkä ne aina ole yhteensovitettavia. Siksi vahingoilta ei voi välttyä: syntyy ristiriitoja, luottamus särkyy ja saa pettyä monta kertaa. Tooodella monta kertaa. Ihmissuhteet ovat hauraita ja helposti särkyviä.



Silti ihmismieli on yllättävän joustava. Oli tilanne mikä tahansa, kun tahtoa on riittävästi, yrittää jaksa…